Mulle iski inspiraatio ja päätin kirjoittaa novellin. Oikeesti se inspiraatio iski, koska en päässyt nettiin XD. Alun perin suunnitelma oli, että olisin vaihtanut nimet, mutta kun ei oikeen sujunu. Kun sanoin että keksi ittelles nimi, niin nimi tuli, väärää sukupuolta, en mä tiiä, keksi ite, miksei oma nimi käy? Nositte. Muilta en ees sitte jaksanu kysyä. Nimet on samat ja jos harmittaa saa myöhemmin sitte sanoo ja miä vaihdan, mutta nyt kaikki lukee tän näin.
Enkelit eivät angstaa
Äiti nousi sängyltä pienen toppuuttelun jälkeen. Halusin lisää suklaata, joten ajattelin, että kävisin nopeasti alakerrassa ja tulisin takaisin. Tällä välillä äiti olisi saanut salasanan laitettua työläppäriinsä ja minä pääsisin vauhtiin. Olin alakerrassa hieman pidempään mitä olin ajatellut, koska tätini ja hänen poikaystävänsä olivat lähdössä pihalle ja odotin, että ulko-ovi olo sulkeutunut ja sitten vasta juoksin ylös. Kuistin rappuset ovat kivat. Ne voi juosta ylös kaksi askelmaa kerrallaan ja se tuntuu pieneltä liikunnalta. Oikeasti pidän liikunnasta. Ja olin halunnut jo eilisestä asti vain riehua.
Hieman olin saanut sitä taltutettua, kun kävelimme kirjastoon, minä kävin hyppimässä yhden lumikasan päällä ja pyysin siskonikin sinne. Tai oikeastaan minä käskin sen sinne. En halunnut riehua yksin. Niin hullu en minäkään ole.
Kirjastokäynnin jälkeenkin menin siskon kanssa pihalle vain kävelemään. Meillä oli kamera mukana ja tutustuimme kaupunkiin, jossa olimme vierailleet joka vuosi pariinkin kertaan niin kauan kuin muistan. Emme silti olleet ikinä lähtenyt etsimään lisää ikäisiämme. Nyt oli lauantai ja kello oli vasta kaksitoista. Niin ei siellä ketään näkynyt. Paitsi mummoja. Josta Kaisa huomautteli jatkuvasti. Kun olimme tulossa rannalta, isä soitti ja sanoi, että ruoka on valmista, tulkaa syömään. Ja me lähdimme kotiin päin. Kaupan kautta. Itse asiassa huoltoaseman ja kaupan. Kummastakaan emme ostaneet mitään halusimme vain käydä katsomassa.
Kotiin päästyämme menimme yläkertaan, Kaisa halusi laittautua. Suoristaa hiuksensa ja laittaa ne kuntoon. Ja minulla sanottiin olevan hiusfetissi. Lopulta pääsimme syömään tonnikalakeittoa ja sen jälkeen otin suklaata ja menin ylös. Ajattelin piirtää hetken, mutta siitä ei tullut mitään. Otin mp-soittimeni ja laitoin sen päälle. Näyttö hädin tuskin oli olemassa enää. Iski pieni paniikki ja vitutus. Olisin myynyt soittimen loman jälkeen luokkatoverilleni, joka olisi maksanut siitä 50 euroa. Kyllä semmoinen juttu laittaa vituttamaan.
Äiti ei jaksanut katsella, kun minua vitutti ja vittuilin muille pahaa oloani, joten hän sanoi, että mene työläppärille kirjoittamaan koulujuttujasi. Joo kyllä se minulle kävi. Pääsisin dataamaan.
Äiti istui edelleen koneella. Ajattelin ettei se ollut saanut vieläkään kirjauduttua sisään, mutta se sanoikin, että Outi tule tänne vaan. Sitten se esitteli minulle miten se kiltisti oli tehnyt minulle oman kansion. Kuin en itse osaisi tehdä mitään. Ei se kyllä edes luota muhun. Tai mitään. Eilen se sanoi, että olen epävakaassa iässä enkä sen vuoksi saa jäädä yksin kotiin. Se ärsytti minua, joten päätin kostaa. En edes ajatellut tietoisesti, että nyt rupean vittuilemaan äidille. Se kävi helpommin kuin olin kuvitellutkaan.
Saiko Eetu teiltä luvan hakea TYKkiin? oli ollut ensimmäinen kysymys. Siitä se alkoi. Pieni sota minun ja vanhempieni välillä. Saako Outi hakea Tammerkosken lukioon? Ei. Miksi? Miksi sinä sinne haluat? Mitä siellä on mitä Ikaalisissa ei ole? Minkä takia lukioon mennään? Senkö takia, että suoritetaan kuvataiteen kursseja sama määrä mitä Ikaalisten lukiossa suoritetaan?
Ei.
Pois Ikaalisista. Pois ihmisten luota. Pois niiden luota, jotka sanovat olevansa ystäviä, eivätkä soita takaisin vaikka ovat luvanneet. Mahdollisuus saada uusia, parempia ystäviä. Mahdollisuus saada tanssia.
Uusia ihmisä saa uusista harrastuksista. Harrastuksista, joita vihaa jo ensimmäisistä tapaamiskerroista asti. Harrastuksista, joita Ikaalisissa ei ole!
Tämä oli iso riita. Sain äidin ärsyyntymään nopeasti. Ja kun lisäsin Eetun keskusteluun, sain heidät suuttumaan. Heitä ärsyttää, kun Eetu ei ollut enkeli. Eetu oli tehnyt oman mielensä mukaan aina. Minä en. Eikä Tatu. Tatulla ja porukoilla oli hyvät välit. Kyllä minäkin halusin väleissä pysyä, mutta minua ei saanut kahlita. Jos vaihtoehdot ovat vankeus ja huonot välit vanhempiin, valitsen jälkimmäisen.
Äiti meni takaisin nukkumaan. Päiväunille isän kanssa. Heidän tyttärensä jäi kirjoittamaan tekstiä OUTI PORTFOLIO –kansioon. Portfolio se ei ollut. Outi ei ollut enkeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti